Olenko liikaa lukenut blogeja tms., kun toimittajien jutut "näin minä tein, koin ja tunsin" eivät enää kovin usein saa hihkumaan?
10 months ago.
10 comments so far
Tämä tuli mieleen viimeksi tänään Imagessa olleesta Joanna Palménin jutusta "Kranttuelämää".
"Eräänä päivänä sinkkunainen alkoi miettiä: olenko liian vaativa? Olisiko elämäni parempi, jos vain ottaisin jonkun kivan miehen? Se piti selvittää."
Tykkään kyllä Palménin jutuista ja hyvin kirjoitettu tämäkin on, sisältäen myös kaikenlaista tietoa, jota oli kerätty eri asiantuntijoilta. Mutta silti:
"Hörpin viiniä nopeaan tahtiin. Deittailu alkaa ihan pian, ja tarvitsen rohkaisua."
"Olisiko minusta tuohon kaikkeen? Järjen ja tunteiden yhdistäminen kuulostaa vaikealta ja monin tavoin ristiriitaiselta projektilta."
Jutun viimeinen lause:
"Klikkaan viestin pois näkyviltä ja alan katsoa Serranon perhettä"
Näitä tuntemuksia ja kokemuksia voi nykyisin lueskella niin monesta paikasta, ettei sitten oikein kolahda.
Tai sit oon vaan kateellinen, kun en voi enkä osaa tehdä tuollaisia juttuja :)
Matkailumainosten ääneen lukeminen on hyvää viihdettä. Niissä on paljon "tulin, näin, koin ja wau..." Lukemisen jälkeen ei tee mieli lähteä, kun jää kaipaamaan jotain rehellisempää: likaiset kadut, rikollisuus, luottokorttihuijarit, merkkitavaroiden väärentäjät, byrokratia, ylmieliset tarjoilijat, hikiset julkiset kulkuvälineet, mauttomat rakennukset, kurjuus, köyhyys, hökkelikylät, alistaminen, lapsityövoima jne. Upeat matkailikohteet ovat "gated communities", joissa eletään ikään kuin putkessa, irti todellisuudesta. Minua kiehtoo todellinen, aito, pelottava...Olenko vinksahtanut? Pitäisikö varata aika psykiatrilta? Miksi matkailumainosten tekstit ovat naurettavia? Niitä viilataan isolla rahalla. Olenko menettänyt lukutaitoni? Kertokaa.
@visualradio, kyllä sun pitää vaan suunnata terapiaan :D Matkailumainokset menevät tietysti jo niin yli, että niitä osaa helposti tulkita toisin (vähän niin kuin asuntoilmoitukset). Ja eikä niitä kieltämättä oikein jaksa lukea.
@jahapaula, Joannahan niitti joskus historiassa mainetta sillä Kuukausiliitteen muotiblogijutullaan, joka sai aikaan melkoista mylläkkää kyseisessä blogiporukassa. Sen jälkeen olen seurannut Joannan kirjoittelua eri puolilla.
@viilee, enpä ole, mutta ilmeisesti kannattaisi. Ja onhan se legendaarinen henkilö.
@MariKoo, mäkin rupesin seuraamaan Joannan blogia ja sen kirjoittelua sen muotiblogijutun jälkeen. Mun mielestä oli tosi sympaattista, miten se itse reflektoi sitä keskustelua omassa blogissaan.
Mielenkiintoinen huomio kyllä. Ei nuo toimittajien tuntemukset minuunkaan oikein jaksa iskeä tunnetasolla. Silti tuosta lähtökohdasta tehtyjä juttuja lukee mielellään. Se tuo kait aiheen lähelle ja konkreettiseksi, kun on joku suora näkökulma josta kirjoittaja lähestyy. Toisen kokemusmaailmaan on sitten helppo joko suhteuttaa omia kokemuksiaan tai ainakin tulee selvemmin ajatelleeksi että jollakin on moisia kokemuksia.
Tietysti asiaa auttaa kummasti, että tuokin juttu oli loistavasti kirjoitettu. Etenkin se puolessa välissä ollut sisäinen dialogi haastateltavan kanssa sai minut naurahtelemaan. :)
10 comments so far
Tämä tuli mieleen viimeksi tänään Imagessa olleesta Joanna Palménin jutusta "Kranttuelämää".
"Eräänä päivänä sinkkunainen alkoi miettiä: olenko liian vaativa? Olisiko elämäni parempi, jos vain ottaisin jonkun kivan miehen? Se piti selvittää."
Tykkään kyllä Palménin jutuista ja hyvin kirjoitettu tämäkin on, sisältäen myös kaikenlaista tietoa, jota oli kerätty eri asiantuntijoilta. Mutta silti:
"Hörpin viiniä nopeaan tahtiin. Deittailu alkaa ihan pian, ja tarvitsen rohkaisua."
"Olisiko minusta tuohon kaikkeen? Järjen ja tunteiden yhdistäminen kuulostaa vaikealta ja monin tavoin ristiriitaiselta projektilta."
Jutun viimeinen lause:
"Klikkaan viestin pois näkyviltä ja alan katsoa Serranon perhettä"
Näitä tuntemuksia ja kokemuksia voi nykyisin lueskella niin monesta paikasta, ettei sitten oikein kolahda.
Tai sit oon vaan kateellinen, kun en voi enkä osaa tehdä tuollaisia juttuja :)
10 months ago by MariKoo
@viilee, tuo on varmaan totta. Mut vissiin moni kirjailija ei tahdo leikkiä toimittajaa.
10 months ago by MariKoo
Hauskoja tyylisekoituksia tosiaan, mutta pitkissä jutuissa noista tulee helposti vähän puuduttavia.
Joannan blogi on muuten ihan mahtava :)
10 months ago by jahapaula
Kirjailijat puuhaa journalismia hengenpitimiksi.
10 months ago by dst
Matkailumainosten ääneen lukeminen on hyvää viihdettä. Niissä on paljon "tulin, näin, koin ja wau..." Lukemisen jälkeen ei tee mieli lähteä, kun jää kaipaamaan jotain rehellisempää: likaiset kadut, rikollisuus, luottokorttihuijarit, merkkitavaroiden väärentäjät, byrokratia, ylmieliset tarjoilijat, hikiset julkiset kulkuvälineet, mauttomat rakennukset, kurjuus, köyhyys, hökkelikylät, alistaminen, lapsityövoima jne. Upeat matkailikohteet ovat "gated communities", joissa eletään ikään kuin putkessa, irti todellisuudesta. Minua kiehtoo todellinen, aito, pelottava...Olenko vinksahtanut? Pitäisikö varata aika psykiatrilta? Miksi matkailumainosten tekstit ovat naurettavia? Niitä viilataan isolla rahalla. Olenko menettänyt lukutaitoni? Kertokaa.
10 months ago by visualradio
@visualradio, kyllä sun pitää vaan suunnata terapiaan :D Matkailumainokset menevät tietysti jo niin yli, että niitä osaa helposti tulkita toisin (vähän niin kuin asuntoilmoitukset). Ja eikä niitä kieltämättä oikein jaksa lukea.
@jahapaula, Joannahan niitti joskus historiassa mainetta sillä Kuukausiliitteen muotiblogijutullaan, joka sai aikaan melkoista mylläkkää kyseisessä blogiporukassa. Sen jälkeen olen seurannut Joannan kirjoittelua eri puolilla.
@viilee, enpä ole, mutta ilmeisesti kannattaisi. Ja onhan se legendaarinen henkilö.
10 months ago by MariKoo
@MariKoo, mäkin rupesin seuraamaan Joannan blogia ja sen kirjoittelua sen muotiblogijutun jälkeen. Mun mielestä oli tosi sympaattista, miten se itse reflektoi sitä keskustelua omassa blogissaan.
10 months ago by Qtea
Kuka on tämä sympaattinen Joanna? Linkkiä blogiin?
9 months, 4 weeks ago by pe3
Joannan blogi
9 months, 4 weeks ago by Qtea
Mielenkiintoinen huomio kyllä. Ei nuo toimittajien tuntemukset minuunkaan oikein jaksa iskeä tunnetasolla. Silti tuosta lähtökohdasta tehtyjä juttuja lukee mielellään. Se tuo kait aiheen lähelle ja konkreettiseksi, kun on joku suora näkökulma josta kirjoittaja lähestyy. Toisen kokemusmaailmaan on sitten helppo joko suhteuttaa omia kokemuksiaan tai ainakin tulee selvemmin ajatelleeksi että jollakin on moisia kokemuksia.
Tietysti asiaa auttaa kummasti, että tuokin juttu oli loistavasti kirjoitettu. Etenkin se puolessa välissä ollut sisäinen dialogi haastateltavan kanssa sai minut naurahtelemaan. :)
9 months, 4 weeks ago by ikajaste